Runoilijagallerian neljäntenä vieraana on
Sykähdyksiä sydämestäni -nimellä kirjoittava Isabel Tani. Instagram-tilinsä esittelyssä Tani kertoo julkaisevansa ajatuksia sydämensä sopukoista.
1. Miksi Instagram on hyvä paikka runoillesi? Miksi ehkä ei?
”Instagramiin voi julkaista runoja matalalla kynnyksellä, helposti ja halutessaan jopa täysin anonyyminä pysytellen. Se antaa mahdollisuuden olla kuka ja mitä vain! Se on myös ilmainen ja mahdollistaa helpon vuorovaikutuksen seuraajien/lukijoiden ja kirjoittajan välillä.”
”Instagramissa on kokemukseni mukaan todella lämminhenkinen, kannustava ja eläväinen runoyhteisö. En tiedä olenko onnekas, mutta poikkeuksetta kanssakäyminen on ollut positiivista ja mieltä lämmittävää.”
”Toisaalta taas itseäni vierastuttaa algoritmit ja Instagramin kaupallistuminen, ja uskoakseni se onkin ehkä usein runoilijoille tietyllä tavalla toissijaista. Algoritmejä ja mainoksia tärkeämmältä tuntuu, että saa tekstinsä löytämään oikeaan paikkaan – eli juuri sen ihmisen luo, jonka sielua teksti koskettaa. Mikäli et ole jatkuvasti aktiivinen (kuten minä), tekstit ’katoavat' osittain jopa seuraajilta."
2. Vaikuttaako Instagram jotenkin runojesi kirjoittamiseen?
”Instagram antaa ehdottomasti inspiraatiota ja motivaatiota. Luen paljon muiden tuotoksia juurikin sitä kautta.”
”Toisaalta koen nyt seuraajamäärän kasvettua suureksi ’painetta’ siitä, että julkaisujeni pitää noudattaa tietynlaista ulkoasua ja kirjoitustyyliä. Aiemmin koin paineita julkaisutahdista, mutta sen suhteen olen lopettanut, sillä tilini on edelleen täysin kaupallistamaton ja minulle sivutoiminen, fiilispohjalta toteutuva harrastus.”
”Joskus pohdin sitä, mitä kaikkea voin julkaista, olenhan kirjoittanut tekstejä laidasta laitaan ja fiiliksestä toiseen. Osin lukijoilta (ainakin tutuilta siivilissä) unohtuu, etteivät kaikki minä-muodossa kirjoittamani runot kerro oikeasta minästäni tai että kaikki runoissa vilahtavat teemat eivät ole omasta elämästäni suoraan, vaikka totta kai peilaankin teksteissä paljon tunteitani.”
”Ehkä Instagram ei niinkään vaikuta kirjoittamiseeni, vaan siihen, mitä julkaisen. Mutta myönnän, että valitettavasti viime aikoina kirjoittaminen on jäänyt noihin Instagram-julkaisuihin.”
3. Valitse yksi Instagramissa julkaisemistasi runoista, ja kerro siitä vapaasti.
”Tämä on itselleni tärkeä ja kuvastaa muistoja ja fiiliksiä. Mielestäni sain tähän vangittua tunnelmaa, joka vallitsi näissä muistoissa tiettyihin hetkiin ja ihmiseen liittyen.”
4. Instagram-julkaisujen ohella olet julkaissut kaksi omakustanteista runokokoelmaa. Miten päädyit omakustannekirjailijaksi, ja kuinka kuvailisit kahta teostasi?
”Oman kirjan julkaisu on ollut haaveenani niin kauan kuin muistan. En tosin vuosiin tiennyt, että se tulisi olemaan runokokoelma!”
”Päädyin omakustannekirjailijaksi pitkälti siitä syystä, että isompien kustantamoiden kautta on äärimmäisen vaikeaa saada runojaan julki. Omakustanne oli mielestäni myös edullinen tapa, ja koska minulla oli apujoukkoja omasta takaa (graafikko ja kuvittaja), tiesin, että saan kirjoista ammattimaisen näköiset ja silti myös omannäköiset.”
”Runokokoelmani ovat keskenään hyvin erilaisia. Silti molemmat kuvastavat mielestäni hyvin olennaisinta kirjoitustyyliäni ja minuuttani. Hiljaisia pisaroita (2022) syntyi tarpeesta tuottaa jotain konkreettista henkilökohtaisessa surussa, ja se oli alkusysäys sille, että sain ensimmäisen kirjani aikaiseksi. Siihen on koottu vuosien varrelta runoja ikävästä, surusta, kuolemasta, lohdusta ja toivosta.”
”Toinen kirjani Siivet vähän sinnepäin (2023) on todella erityylinen. Se kuvastaa kasvuprosessia omaksi itseksi, rajojen ja herkkyyden ymmärtämistä ja löytymistä. Se on edeltäjäänsä henkilökohtaisempi, ja sen julkaiseminen jännitti ensimmäistä enemmän. Olen ylpeä ja tyytyväinen kummastakin teoksesta etenkin ulkoasujen puolesta.”
5. Oletko jakanut runouttasi jotenkin muuten Instagramin ja kokoelmien lisäksi? Millaisena näet runojesi tulevaisuuden?
”Olen kirjoittanut joitakin tilausrunoja. Muissa muodoissa en ole tekstejäni jakanut.”
”Todennäköisesti (ja toivottavasti) tulen aina kirjoittamaan runoja, mutta haluaisin taas nuoruusvuosieni tapaan kirjoittaa tulevaisuudessa muunkinlaista tekstiä. Julkaisen varmasti ainakin toistaiseksi runoja Instagramissa, ja lisäksi tulen julkaisemaan todennäköisesti vielä ainakin yhden runokokoelman, joka on ottanut ensimmäisiä haparoivia askelia valmistumisen suuntaan. Tahtoisin tehdä tilaustöitä/yhteistöitä jatkossakin, ja myös lastenkirjallisuus kiinnostaa.”
”Tietyllä tavalla intoa kirjoittamisen saralla riittäisi, mutta elämäntilanne tällä hetkellä ei ole oikein suotuisa sille. Onneksi on toivottavasti vielä paljon aikaa ja mahdollisuuksia!”
6. Olet runoissasi asettunut sekä lapsen, äidin että vanhuksen näkökulmaan ja käsitellyt monipuolisesti niin elämän iloja kuin surujakin. Onko sinulla ajatuksia siitä, miten runous voisi kulkea vahvemmin ihmisten mukana koko elämän ajan?
”Haaveilen siitä, että runous tulisi lähemmäs ihmisiä, ja olisi upeaa, jos se kulkisi mukana koko elämän! Olen työssäni ja elämässäni kohdannut lukemattomia erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, etenkin työssäni pääasiassa hyvin vanhoja ja/tai sairaita henkilöitä. Valitettavan usein fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen vie resursseja etenkin hoitoalalla niin kutsutulta sielunhoidolta, jossa esimerkiksi runoudella voisi olla jalansijaa.”
”Ylipäätään koen, että mikä tahansa kirjallisuus voi tuoda valtavasti lohtua ja merkittäviä hetkiä paitsi lukijalleen, myös kirjoittajalleen. Runojen lukeminen ja kirjoittaminen mielletään ehkä edelleen monen taholta jotenkin kaukaiseksi romanttiseksi haihatteluksi, ja mielestäni runoutta pitäisi tuoda lähemmäs kaikkia ihmisiä. Ehkä me (Instagram-)runoilijat olemme tämän asian lähettiläitä? Kaikenlaiset tapahtumat ja runouden näkyväksi tekeminen auttavat, ja ehkä kulttuuri on muuttumassa jo.”
”Huomaan itsessänikin muutosta, sillä siinä missä ennen tunnustin jonkun kysyessä vähän hiljaa ja häpeillen olevani runoilija, olen sitä tänä päivänä ylpeästi, ja voin puhua siitä myös päivätyössäni asiakkaiden kanssa. Se tuo poikkeuksetta uudenlaista, positiivista sisältöä asiakkuussuhteisiin!”
”Pitäisi itse työssä ja elämässä muutenkin käyttää runoutta paljon aktiivisemmin (ja sitä myötä toivoa että tapa leviää)! Runojen lukeminen on itsellekin keinoa maadoittua ja rauhoittua arjen pyörityksessä.”
7. Ketä Instagram-runoilijaa haluaisit suositella muille?
”Liam Leinonen. Aivan uskomattoman oivaltavia, kauniita ja hyviä kuvauksia sekä arjen pienistä asioista että isommista teemoista. Onnistuu joka kerta osumaan jonnekin syvälle. Ihailen hänen tapaansa kirjoittaa!"
8. Runoduetto
Haastattelun
lopuksi kirjoitetaan yhdessä täysin uusi runo ja esitetään
se Instagram-kuvan muodossa. Pyysin Tania täydentämään runon, johon
olin valinnut hänen Instagram-tilinsä inspiroimana säkeet ”pidä kiinni minusta”, ”sylisi on kuin pellonreuna” ja "kaikki taipuu aikanaan".
.jpg)
.png)
.jpg)
.jpg)