(Jos upotus ei näy, tässä suora linkki Instagram-julkaisuun.)
Runoilijagallerian yhdeksäntenä vieraana on Maarit Kynäslahti, jonka tekstejä Mirjam Larinkari suositteli omassa haastattelussaan syyskuussa 2024. Maarit ylläpitää Instagramissa tiliä maarit.kynis ja lupaa profiilinsa esittelyssä ”vastakarvaan silitettyjä runoja” ja ”tunnelukkojen tiirikointia”.
1. Olet julkaissut runoja useilla eri nettialustoilla. Miksi juuri Instagram on mielestäsi hyvä paikka runoudellesi? Miksi ehkä ei?
”Minulla oli vuosia sitten runoblogi, jonka kirjoittaminen oli kivaa mutta aika yksinäistä puuhaa. Instagramissa on helppo julkaista, ja palautetta saa enemmän kuin esimerkiksi blogissa. En oikeastaan keksi mitään negatiivista sanottavaa runojen julkaisemisesta Instagramissa.”
2. Totesit tammikuussa Instagram-sivullasi, että yksi vuoden 2025 tavoitteistasi on ”julkaista runoja matalammalla kynnyksellä”. Avaisitko tämän päätöksen taustoja? Entä onko Instagram ja tekstien julkaiseminen siellä vaikuttanut jotenkin kirjoittamiseesi?
”Instagramissa on tosiaan helppo julkaista runoja, mutta haasteena ovat olleet liiallinen perfektionismi ja vaativuus itseäni kohtaan. Siksi päätin, että pyrin julkaisemaan runoja rennommalla otteella, ilman että viilaan ne vereslihalle. Olen jopa kyennyt hyväksymään parit typot, jotka olen huomannut vasta, kun olen julkaissut runon.”
”Kiitos kynnyksen madaltumisesta kuuluu itseni lisäksi myös muille kirjoittajille niin Instagramissa kuin sen ulkopuolellakin. Epävarmuuksien jakaminen ja muilta saatu kannustus ovat auttaneet.”
”Instagram on tarjonnut niin inspiraatiota, motivaatiota kuin paineitakin. Eniten onneksi kahta ensimmäiseksi mainittua. Muiden tekemä taide inspiroi.”
3. Valitse yksi Instagramissa julkaisemistasi runoista, ja kerro siitä vapaasti.
(Jos upotus ei näy, tässä suora linkki Instagram-julkaisuun.)
”Tämä on ensimmäinen runo, jonka julkaisin Instagramissa lähes tasan 4 vuotta sitten. Samainen runo päätyi myös osaksi Pirkanmaan kirjoituskilpailuun lähettämääni runokokoelmaa.”
”Runo kertoo siitä, että herkkyys ei ole heikkous, ja että omia puoliaan saa ja täytyy pitää. Tämä on minulle ehkä jopa voimaruno, vaikka se onkin itse kirjoittamani – tai ehkä juuri siksi.”
4. Olet esiintynyt useissa runotapahtumissa ja saanut kunniamaininnan Pirkanmaan kirjoituskilpailun lyriikkasarjassa vuonna 2022. Instagramin puolella olet julkaissut yksittäisten runojen ohella myös minikokoelmia ja kertonut haaveilevasi omasta runokirjasta. Mitä tälle haaveelle kuuluu juuri nyt, ja mitä painettu runous merkitsee sinulle suhteessa runonlausuntaan ja Instagram-runouteen?
”Minulla on jo pitkään ollut mielessä teema ja jopa nimi runokirjalle. Enää uupuvat runot…”
”Tällä hetkellä opinnot vievät sen verran aikaa ja energiaa, että kirjan kirjoittaminen saa odottaa. Haluan pitää kirjoittamisen tässä hetkessä mahdollisimman rentona ja lepona kaiken muun touhun keskellä.”
”Olen miettinyt, onko minun pakko saada runoja kansien väliin. Voisinko vain olla tyytyväinen siihen, että saan julkaista runoja Instagramissa ja käydä välillä lausumassa niitä runotapahtumissa? Kenties, mutta kyllä se painettu kirjakin olisi kova!”
5. Hyödynnät runoissasi monipuolisesti eri menetelmiä, kuten yliviivaamista ja kollaasitekniikkaa eli cut-upia. Vastikään julkaisit jopa osoitekirjarunoutta. Kertoisitko lisää näistä menetelmistä ja siitä mitä ne tuovat kirjoittamiseesi?
”Välillä on kiva näprätä jotain erilaista. Rakastan esimerkiksi haikuissa sitä, miten niin pieneen tilaan saa mahtumaan niin paljon. Se on kiehtovaa ja ihanaa sanoilla leikkimistä.”
”Osoitekirjarunous syntyi vähän vahingossa, kun adoptoin kierrätyshyllystä osoitekirjan. Kirjoittelin siihen ensin haikuja, kunnes päätin kirjoittaa runoja tietyillä aakkosilla. X-, Y- ja Z-runot olivat hiukan haastavia.”
”Englannin kieli ei ole vahvuuteni, mutta joskus voisi kokeilla englanniksikin kirjoittamista.”
6. Opiskelet sosionomiksi ja olet sanonut tunnelukkojen olevan lempiteemasi runoudessa. Onko sinulla ajatuksia siitä, miten runous voitaisi valjastaa paremmin ihmisten tunne-elämän ja mielenterveyden tueksi?
”Hirmu hyvä kysymys. Runojen kirjoittaminen on minulle jossain määrin terapiaa. Vaikka en läheskään aina kirjoita omista kokemuksista, vuosia myöhemmin lukiessani runojani saatan huomata, että kappas, tuossa olen tainnut käsitellä sen ja sen aikaisia vaikeuksia ja tiirikoida tunnelukkojani.”
”Terapiaprosessini aikana kirjoitin esimerkiksi paljon runoja, joissa purin muun muassa vihaa, ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita. Kaikille kirjoittaminen ei tietenkään ole luontevaa, mutta mielestäni kirjoittamista ja runoja kannattaa hyödyntää muun taiteen tavoin omien kokemusten ja tunteiden käsittelyyn, jos se tuntuu mielekkäältä. Eikä pelkästään runojen kirjoittamista, vaan myös lukemista. Muiden runoista voi saada lohtua ja vertaistukea.”
”Olen lähihoitajana ja nyt sosionomiopiskelijana hyödyntänyt työssäni jonkin verran kirjoittamista asiakkaiden kanssa. Palaute siitä on ollut positiivista.”
7. Ketä Instagram-runoilijaa haluaisit suositella muille?
”@unirunoilija. Hänen runonsa ovat ihastuttavia! Ne ovat välillä unenomaisia ja vähän mystisiäkin ja kaikessa herkkyydessään voimakkaita, samaistuttavia ja taitavasti kirjoitettuja.”
8. Runoduetto
Haastattelun lopuksi kirjoitetaan yhdessä täysin uusi runo ja esitetään se Instagram-kuvan muodossa. Pyysin Maaritia täydentämään runon, johon olin valinnut hänen Instagram-tilinsä inspiroimana säkeet ”vastaansanomaton vastaantulija / kukanvarsi kadunvarresta” ja ”yhteinen yö suojatiellä ilman valoja”.
.jpg)